Turnajaisten kolmas päivä.

Sitten seuraavana aamuna torvet kutsuivat kolmanneksi päiväksi
turnajaisiin.

Pohjois-Walesin kuningas ja “Sadan ritarin” kuningas taistelivat
Carados kuninkaan ja Irlannin kuninkaan kanssa; ja “Sadan ritarin”
kuningas syöksi maahan Carados kuninkaan ja Pohjois-Walesin kuningas
syöksi maahan Irlannin kuninkaan. Palamides herra tuli silloin aika
kyytiä noiden kaatuneitten ritarien avuksi ja sai aikaan suurta
häiriötä, sillä hänet tunnettiin hyvin uurrereunaisesta kilvestään.
Silloin Arthur kuningas yhtyi häneen ja teki suuria asetekoja ja
pani Pohjois-Walesin kuninkaan ja “Sadan ritarin” kuninkaan aivan
ahtaalle. Mutta Tristram herra mustine kilpineen tuli näiden avuksi
ja hyökkäsi äkkiä Palamides herraa vastaan ja syöksi voimallaan ja
taidollaan Palamides herran suin päin maahan.

Silloin Arthur kuningas huusi: “Mustan kilven ritari, valmistaudu
taistelemaan minun kanssani!” Ja samalla tapaa Tristram herra työnsi
maahan Arthur kuninkaankin.

Ritariensa avulla Arthur kuningas ja Palamides herra nousivat
taas ratsujensa selkään ja temmaten kiihkeästi keihään käteensä
kuningas sysäsi Tristram herran sivulta päin ratsun yli maahan.
Ja kiukkuisesti karkasi toiselta sivulta Palamides herra Tristram
herraa kohden, aikoen ratsastaa hänen ylitsensä, mutta Tristram herra
huomasi hänen aikeensa ja hyppäsi syrjään, ja vimmoissaan hän tarttui
Palamides herraa käsivarteen ja veti hänet alas ratsun selästä.

Palamides herra nousi ketterästi pystyyn, ja he iskivät toisiansa
kiukkuisesti miekoillaan, ja monta kuningasta, kuningatarta ja
lordia seisoi heitä katselemassa. Viimein Tristram herra löi kolme
voimakasta iskua Palamides herran kypäriin, ja joka kerta kuin hän
iski hän huusi: “Tämän saat Tristram herran puolesta!” Silloin
Palamides herra vaipui suin päin maahan.

Sitten tuli “Sadan ritarin” kuningas ja toi Tristram herralle ratsun,
ja niin hän nousi taas satulaan. Sitten hän huomasi Arthur kuninkaan,
joka piti paljastettua miekkaa kädessään, ja keihäs sojossa Tristram
herra syöksyi Arthur kuningasta kohden; mutta kuningas odotti häntä
rohkeana ja ylväänä ja löi miekallaan keihään kahtia. Siitä Tristram
herra niin ällistyi, että Arthur kuningas ennätti antaa hänelle kolme
neljä aimo iskua ennenkuin hän sai miekkansa esille, mutta viimein
Tristram herra sai vedetyksi miekkansa ja hyökkäsi kuningasta kohden
ja ahdisti häntä ankarasti.

Mutta nyt tuo suuri ihmisjoukko eroitti heidät. Silloin Tristram
herra ratsasti edestakaisin ja taisteli sellaisella vimmalla,
että yksitoista uljasta ritaria Ban kuninkaan suvusta, jotka
olivat Lancelot herran heimoa, suistui sinä päivänä Tristram
herran kaatamina tantereeseen. Ja kaikki kansa, kaiken säätyiset
ja arvoiset, ihmettelivät kovin hänen suuria tekojansa ja kaikki
tervehtivät huudoilla “Mustan kilven ritaria”.

Melu oli niin suuri, että Lancelot herra kuuli sen, ja ottaen suuren
keihään käteensä hän tuli huutoa kohden.

“Mustankilven ritari”, hän huusi, “valmistaudu tjostaamaan minun
kanssani!”

Kun Tristram herra kuuli hänen huutonsa, niin hän otti keihään
käteensä ja molemmat painoivat päänsä nojoon ja jysähtivät yhteen
kuin ukkonen. Tristram herran keihäs katkesi kappaleiksi ja kovaksi
onneksi Lancelot herra pisti Tristram herran kylkeen syvän, melkein
tappavan haavan. Mutta Tristram herra ei jättänyt satulaansa, ja niin
keihäs katkesi; ja vaikka Tristram herra oli vaikeasti haavottunut,
niin hän sentään tempaisi miekkansa ja syöksyi Lancelot herraa
vastaan ja antoi hänelle kolme ankaraa iskua kypäriin, niin että
kipunoita lenteli ja Lancelot herra painoi päänsä alas satulansa
kaareen. Ja samalla Tristram herra lähti pois taistelukentältä,
sillä hän tunsi itsensä niin vaikeasti haavoittuneeksi, että luuli
kuolevansa.

Dinadan herra näki hänen menevän ja seurasi häntä metsään. Kun he
olivat kulkeneet jonkun matkaa, niin Tristram herra laskeutui alas
satulasta ja riisui haarniskansa ja sitoi haavansa. Silloin Dinadan
herra pelkäsi, että hän siihen paikkaan kuolisi.

“No, no, Dinadan, älä suotta pelkää”, Tristram herra sanoi, “minun
mieleni ei ole mustunut, ja tästä haavasta minä Jumalan armollisella
avulla kyllä pian paranen.”

Kun Tristram herra lähti metsään, niin Lancelot herra yhä jatkoi
taistelua kuin vimmattu, ja silloin oli monta jaloa ritaria häntä
vastassa. Kun Arthur kuningas näki Lancelot herran tekevän sellaisia
ihmeellisiä asetekoja, niin hän asestautui ja otti ratsunsa ja
varuksensa ja ratsasti taistelukentälle Lancelot herraa auttamaan,
ja monta muutakin ritaria tuli sinne Arthur kuninkaan muassa. Ja
lyhyesti kertoaksemme, lopuksi voitettiin sekä Pohjois-Walesin
kuningas että “Sadan ritarin” kuningas, ja koska Lancelot herra yhä
taisteli ja jäi viimeiseksi kentälle, niin palkinto annettiin hänelle.




Mutta Lancelot herra ei tahtonut ottaa vastaan palkintoa, ei
kuninkaan, kuningattaren eikä ritarien mieliksi; mutta kaikkialla
pitkin kenttää huudettiin siitä huolimatta: “Lancelot herra, Lancelot
herra on tänä päivänä voittanut taistelun!” Silloin Lancelot herra
pani huutamaan päinvastaista huutoa: “Tristram herra on voittanut
taistelun! Sillä hän alkoi ensimäisenä ja viimeiseksi hän kesti! Ja
niin hän teki ensimäisenä päivänä ja toisena ja kolmantena!”

You may also like