Excalibur miekka

Vaivutettuaan Pellinoren taikauneen Merlin nosti pystyyn Arthur
kuninkaan ja ratsasti pois Pellinoren ratsulla.

“Voi, mitä sinä olet tehnyt, Merlin”, Arthur sanoi, “surmasitko sinä
tuon kelpo ritarin taikakeinoillasi? Ei ole maan päällä toista niin
kunnianarvoisaa ritaria kuin hän, ja minä luopuisin mieluummin koko
vuoden tuloista, kuin antaisin hänen kuolla.”

“Älkää huolehtiko”, Merlin sanoi, “sillä hänellä on vähemmän hätää
kuin teillä. Hän on vain unessa ja herää ennenkuin kolme tuntia on
kulunut. Ei eläkään maan päällä oivallisempaa ritaria kuin hän, ja
täst’edes hän tekee teille suuria palveluksia. Hänen nimensä on
Pellinore, ja hän on saava kaksi poikaa, joista tulee ylen kelpo
miehiä: Walesin Percival ja Walesin Lamerack.”

Jätettyään Pellinoren, Arthur kuningas ja Merlin saapuivat erään
erakon luo, joka oli hyvä mies ja taitava parannustaidossa. Hän hoiti
niin huolellisesti kuninkaan haavoja, että ne kolmessa päivässä
kokonaan paranivat, ja Arthur kykeni jatkamaan matkaansa Merlinin
kera. Silloin heidän ratsastaessaan Arthur sanoi: “Minulla ei ole
miekkaa.”

“Ei ole väliä”, Merlin sanoi, “tässä on lähellä miekka, joka tulee
teidän omaksenne, jos minä vain sen saan käsiini.”

Niin he ratsastivat kunnes saapuivat eräälle järvelle, joka oli leveä
ja kirkasvetinen. Ja järven keskellä Arthur näki valkoiseen samettiin
verhotun käsivarren, joka piti kaunista miekkaa kädessään.

“Katsokaa”, Merlin sanoi, “tuolla on miekka, josta minä puhuin.”

Silloin he näkivät neidon soutavan järven poikki.

“Mikä neito tuo on?” kysyi Arthur.

“Se on Järven neito”, Merlin sanoi, “ja tuossa järvessä on kallio ja
sen sisässä on ihanin asunto kuin olla saattaa maan päällä ja se on
koristettu kalleilla koristuksilla. Tuo neito tulee kohta luoksenne,
puhukaa silloin hänelle kauniisti, niin että hän antaa teille tuon
miekan.”

Silloin juuri neito tuli Arthurin luo ja tervehti häntä, ja Arthur
vastasi neidon tervehdykseen.

“Neito”, Arthur sanoi, “mitä miekkaa tuo käsivarsi tuolla kannattelee
veden päällä? Soisinpa että se olisi minun, sillä minulla ei ole
miekkaa.”

“Arthur herra kuningas”, sanoi neito, “se miekka on minun; sen nimi
on Excalibur, joka merkitsee niin paljo kuin _’Leikkaa terästä’_. Jos
lupaatte antaa minulle lahjan, kun sitä teiltä pyydän, niin saatte
tuon miekan.”

“Kautta kunniani”, sanoi Arthur, “saatte minkä lahjan vain tahdotte.”

“Hyvä”, sanoi neito, “astukaa tuohon veneesen ja soutakaa miekan
luo ja ottakaa se ja sen huotra mukaanne, ja minä tulen pyytämään
lahjaani, kun aikani tulee.”

Niin Arthur kuningas ja Merlin hyppäsivät ratsuiltaan ja sitoivat ne
kahteen puuhun ja astuivat veneesen, ja kun he saapuivat miekan luo
jota käsi kannatteli, niin Arthur tarttui miekkaan kahvasta ja nosti
sen veneesen ja vei sen mukanaan. Ja käsivarsi ja käsi katosi veden
alle, ja niin he soutivat rantaan ja ratsastivat pois.

Sitten Arthur kuningas katseli miekkaa ja kehui sitä ylen hyväksi.

“Kumpiko mielestänne on parempi, miekkako vai huotra?” kysyi Merlin.

“Minusta miekka on parempi”, vastasi Arthur.

“Te olette kerrassaan ymmärtämätön”, Merlin virkkoi, “sillä huotra
on kymmenen miekan arvoinen. Kun teillä on huotra mukananne, niin
ette menetä tippaakaan verta, vaikka olisitte kuinka vaikeasti
haavoitettu. Pitäkää sentähden huotraa aina huolellisesti
huostassanne.”

Niin he palasivat Carleoniin ja Arthur kuninkaan ritarit ihastuivat
ikihyviksi, kun taas hänet näkivät. Kun he kuulivat hänen
seikkailuistaan, niin he ihmettelivät, että hän sillä tapaa antautui
vaaroihin ypö yksinään. Mutta kaikki kunnon miehet sanoivat, että
oli hauskaa olla sellaisen päällikön käskettävänä, joka antautui
seikkailuihin aivan kuin tavallinen halpa ritari.




Vähän aikaa senjälkeen Merlin taas varoitti Arthur kuningasta
pitämään tarkkaa huolta Excalibur miekan huotrasta, sillä niin
kauan kuin se oli hänellä, ei hän menettäisi tippaakaan verta,
vaikka hänet haavoitettaisiin kuinka vaikeasti tahansa. Varmemmaksi
vakuudeksi Arthur silloin uskoi miekan ja huotran sisarensa Morgan
le Fayn huostaan. Mutta Morgan le Fay oli viekas ja kavala nainen.
Hän rakasti muuatta ritaria enemmän kuin puolisoansa Uriens
kuningasta tai veljeänsä Arthur kuningasta, ja hän keksi viekkaan
keinon, jolla hän saisi heidät molemmat surmatuksi. Sitten hän aikoi
mennä naimisiin tuon ritarin, Accolon herran kanssa, ja asettaa
hänet Arthur kuninkaan sijaan valtaistuimelle, jolloin hänestä
itsestään tulisi koko valtakunnan kuningatar. Senvuoksi hän valmisti
taikakeinoillaan toisen huotran, joka oli aivan samallainen kuin
Excaliburin huotra, ja antoi sen sitten Arthurille, kun tämä lähti
taistelemaan. Mutta Excaliburia ja sen huotraa hän säilytti Accolon
herraa varten.

You may also like